Suonikylän talvielämää (Suenjel - Petsamon kolttakylä 1938) on kansatieteellinen kuvaus kolttasaamelaisten viimeisestä talvikylästä vuonna 1938. Kustaa Vilkuna, Eino Mäkinen ja Karl Nickul kävivät talvella 1938 kuvaamassa Petsamon erämaissa kolttien Suenjeliä, Suonikylää. Se oli koltille talvikylä, jonne kokoonnuttiin yhteen ja jossa elettiin ikivanhaa tapaa noudattaen. Suonikylän talvielämää on kansatieteellisen elokuvan huipputyö, lajinsa ehdoton klassikko. Sen oivaltava dramaturgia tekee siitä elävän kansatieteen mestariteoksen, jota on verrattu Robert Flahertyn elokuvaan Nanook - pakkasen poika.