Ossi Elstelän ohjaama ja Toivo Särkän käsikirjoittama musiikkipitoinen jännityselokuva Hevoshuijari (1943) pohjautuu Sam Sihvon näytelmään. Karjalankannakselle vuosiin 1916-17 sijoittuvassa tarinassa pahoin velkaantunut komisarius Birger Virenius (Thure Bahne) tavoittelee vaimokseen rikasta Helena Paasiota (Kyllikki Forssell). Neito torjuu miehen kosinnat ja kaipaa lapsuudenystäväänsä Kuismaa (Leif Wager). Birgerin mustasukkainen rakastajatar Verotshka (Birgit Kronström) hämmentää ihmisuhdekuvioita ja auttaa samalla suomalaisia sekä inkeriläisiä itsenäisyystaistelussa. Elokuvan ääniraita on osin tuhoutunut.

”Ei se mitään!” sanoi Eemeli (1962) on Åke Lindmanin ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama musiikkikomedia, joka jatkaa Eemeli-elokuvien sarjaa. Pösökylän posteljooni Taneli Torvi (Pentti Irjala) loukkaa jalkansa turkismetsästäjä Eemelin (Esko Toivonen) sudenrautoihin ja Eemeli päättää ryhtyä hoitamaan posteljoonin virkaa. Viranhoidon lomassa Eemeli antaa opetuksen kylää hallitsevalle rikkaalle Petteri Pösölle (Risto Mäkelä) ja järjestää tämän tyttären Ilonan (Pirkko Mannola) kihlauksen seppä Ilmarin (Ismo Kallio) kanssa. Samalla laitetaan kuntoon myös kahvilabaarin omistajan Bertta Piiparisen (Siiri Angerkoski) asiat ja napataan vankikarkuri Luukas Luihu (Stig Törnroos).

Edvin Laineen ohjaamassa musiikkielokuvassa Laulava sydän (1948) pankin kamreeri Aarno Harjus (Tauno Palo) joutuu erotetuksi toimestaan väärien rikosepäilyjen vuoksi ja samalla hänen vaimonsa (Mirjami Kuosmanen) jättää hänet. Ystävänsä rikoskomisario Erän (Ossi Elstelä) avulla Harjus saa tilaisuuden esiintyä radiossa salanimellä Con Amore. Lukuisten muiden naisten tavoin myös sairaanhoitajatar Rauni Verkkola (Eila Peitsalo) kiinnostuu komeaäänisestä laulajasta.

Armand Lohikosken ohjaamassa ja Reino Helismaan käsikirjoittamassa musiikkipitoisessa komediassa Pekka Puupää kesälaitumilla (1953) Justiina (Siiri Angerkoski) päättää, että hän ja Pekka (Esa Pakarinen) viettävät kesän maalla ilman Pätkää (Masa Niemi). Pekka saa tehtäväkseen kesäpaikan vuokrauksen, mutta kiinteistövälittäjä Aadolf Muikku (Sasu Haapanen) huijaa hänet ostamaan huvilan. Koska Puupäiden rahat eivät kauppaan riitä, Pekka pyytää Pätkän osakkaaksi. Maalle lähtevän kolmikon seuraan liittyy työtön muusikko Kalevi Vaski (Olavi Virta).

Yrjö Nybergin ohjaama "Sano se suomeksi" (1931) oli "ensimmäinen kotimainen 100% äänielokuvarevyy". Irrallisista ohjelmanumeroista koostuva elokuva sisälsi laulua, tanssia, musiikkiesityksiä, näytelmäkuvaelmia ja sovituksen Anton Tshehovin Kosinnasta. Juontaja Markus Raution lisäksi elokuvassa esiintyivät mm. Ture Ara, Georg Malmstén, Emmi ja Eino Jurkka sekä Paavo Nurmi. Elokuva ei ole säilynyt lukuunottamatta kahta parin minuutin mittaista leikkauspoistoa.

Erkki Karun ohjaama musiikkipitoinen komedia Voi meitä! Anoppi tulee. (1933) perustuu ruotsalaiseen elokuvaan Svärmor kommer (1932). Nuori aviopari, Martti (Georg Malmstén) ja Ulla (Eva Virtanen), on vetäytynyt viettämään huoletonta viikonloppua Rauhanlehto-huvilalleen. Idylli rikkoutuu ja sekaannukset sekä väärinkäsitykset lähtevät vyörymään, kun anoppi (Mia Backman) ja appiukko (Uuno Laakso) sekä Ullan teatterikärpäsen purema Alli-sisar (Ellen Parviainen) saapuvat vierailulle samaan aikaan paikalle osuneen sinnikkään kulkukauppiaan Kaipion (Heikki Välisalmi) kanssa.

Toivo Särkän ohjaamassa musiikkielokuvassa Pikku pelimanni (1939) työtön Anna (Regina Linnanheimo) jättää poikansa Olavin (Heimo Haitto) suutari-Antin (Jalmari Rinne) kasvatettavaksi. Suutarin kuoltua Olavi joutuu orpokotiin, josta hän karkaa kissa ja viulu kainalossa. Monien vastoinkäymisten jälkeen lahjakas Olavi pääsee musiikkiopiston professorin (Aku Korhonen) oppilaaksi ja Lontooseen kansainväliseen viulukilpailuun.

Jorma Nortimon ohjaama musiikintäyteinen komedia Muhoksen Mimmi (1952) perustuu Toivo Kärjen ja Reino Helismaan samannimiseen iskelmään. Elokuva kertoo köyhästä jarrumies-Jaakosta (Matti Oravisto) ja kauniista junamyyjästä Mimmistä (Tuija Halonen), johon myös hitsari-Heikki (Hannes Veivo), rappari-Ranssu (Pentti Viljanen), muurari-Martsu (Matti Aulos) ja insinööri-Immu (Martti Romppanen) ovat ihastuneita. Tarinaan kietoutuvat myös työmaakanttiinia pitävä romanipariskunta Jenny (Siiri Angerkoski) ja Aleksi (Armas Jokio).

Ville Salmisen ohjaama musiikkipitoinen komedia Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta (1950) perustuu Tatu Pekkarisen aiheeseen. Tervahöyry Prinsessa Armada matkaa pitkin Saimaata Pietariin ja takaisin Venäjän vallan vuosina. Laivan miehistö (Kalle Viherpuu, Väinö Luutonen, Uuno Laakso, Hannes Häyrinen, Olavi Virta) kyllästyy hienostelevaan kahvinkeittäjäänsä (Tuija Halonen) ja ottaa tilalle romanityttö Veeran (Assi Nortia), joka on paennut vanhempiensa (Elna Hellman, Eero Roine) järjestämää avioliittoa. Paluumatkalla laivaan ilmestyy salaperäisiä matkustajia, mm. tsaarin armeijan pakosalla oleva suomalainen upseeri Richard (Rolf Labbart).

Thure Bahnen ohjaama, Tatu Pekkarisen käsikirjoittama ja Harry Bergströmin säveltämä On lautalla pienoinen kahvila (1952) on musiikkipitoinen tukkilaiselokuva. Toimittaja Sanni (Tuija Halonen) saapuu savotalle tekemään juttua tukkilaisista, mutta päätyy Eräksen (Willam Markus) vinkistä kahvittaja-Marleenan (Siiri Angerkoski) apulaiseksi ja hurmaa tukkilaiset.

Armand Lohikosken ensimmäinen ohjaustyö Me tulemme taas (1953) on Reino Helismaan käsikirjoittama tukkilaiselokuva, joka perustuu hänen samannimiseen iskelmäänsä. Elokuva kertoo uiton myötä saapuvien tukkijätkien (Tapio Rautavaara, Aku Korhonen, Tommi Rinne, Åke Lindman) ja leski-Kaisan (Siiri Angerkoski), hänen Satu-tyttärensä (Tuija Halonen) sekä Karkelan Katrin (Anneli Sauli) romansseista. Ongelmia aiheuttavat kylän miehet, erityisesti Karkelan isäntä (Veikko Linna), jolla on omat suunnitelmansa leski-Kaisan maille.

Ville Salmisen ohjaamassa ja Reino Helismaan käsikirjoittamassa komediassa Lentävä kalakukko (1953) Kulaus-Ramperin (Leo Lähteenmäki) johtama rosvojoukko pakenee murron jälkeen Helsingistä Kuopion pikajunalla, ”Lentävällä kalakukolla”, ja yrittää piilotella tiivistunnelmaisessa, soiton- ja lauluntäyteisessä junassa. Lupsakka konduktööri Saastamoinen (Esa Pakarinen) kaitsee matkalla olevaa sekalaista seurakuntaa, johon kuuluu muun muassa Kaunis-Molly (Mai-Brit Heljo), tukkijätkä Yrjö (Kullervo Kalske), romanipariskunta Jenni (Siiri Angerkoski) ja Pikku-Aleksi (Armas Jokio) sekä pikkukonnat Kello-Kalle (Hannes Veivo) ja Läski-Leevi (Masa Niemi).

Ossi Elstelän ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama tukkilaiselokuva Kaksi vanhaa tukkijätkää (1954) pohjautuu Toivo Kärjen ja Reino Helismaan samannimiseen iskelmään. Liikarasittunut vuorineuvos Daniel Saarinen (Ossi Elstelä) pakenee seurapiirien hälyä vanhalle työmaalleen Akkakosken uitolle. Salanimen suojissa työskentelevä mies ystävystyy tukkilaisjoukon vanhimman Moterni-Jaskan (Armas Jokio) kanssa. Tytär Elisabeth (Anneli Sauli) seuraa isänsä jälkiä pestautuen työmaalle kämppäemännäksi ja huomaa pian ihastuneensa etumies Kari Honkaan (Olavi Virta).

Armand Lohikosken ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama Minä soitan sinulle… illalla… (1954) on saanut aiheensa samannimisestä iskelmästä. Seija Vaara (Anneli Sauli) loukkaantuu sukkatehtaan vuosijuhlassa, kun johtaja Risto Järviön (Olavi Virta) kauppaneuvoksetaräiti (Siiri Angerkoski) ei päästä poikaansa köyhän tehtaantytön kanssa tanssimaan. Seija päättää kostaa molemmille ja jättää johtajan aloitelaatikkoon hieman erilaisen aloitteen.

Hannu Lemisen ohjaama Onnelliset (1954) on 1900-luvun alkuun sijoittuva romanttinen draama. Elokuva rakentuu Oskar Merikannon musiikin ympärille ja on itsenäinen jatko-osa elokuvalle Kesäillan valssi. Pianisti Lauri Alangon (Leif Wager) ja hänen vaimonsa Anninan (Eeva-Kaarina Volanen) avio-onni säröilee, kun oopperadiiva Delia Rosati (Maaria Eira) houkuttelee Laurin säestäjäksi kiertueelleen.

Aarne Tarkaksen käsikirjoittama ja ohjaama musiikkipitoinen farssikomedia Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1960) perustuu Erkki-Mikael Salmen pakinoihin. Huono-onninen tyhjäntoimittaja Isarkar Keturi (Hannes Häyrinen) laittaa rikollisliigan kuriin aputoimittajansa Mikaelin (Leo Jokela) avustuksella. Hän vapauttaa liigan sieppaaman vuorineuvos Tömstetin tyttären Irman (Pirkko Mannola) vankeudesta ja pakkoavioliitosta Kurt Lööperin (Kurt Ingvall) kanssa. Irma Tömstet saavuttaa haaveilemansa suosion iskelmätähtenä, myös Isaskarin avustuksella.

Erkki Karun musiikkielokuva Meidän poikamme merellä (1933) on itsenäinen jatko-osa ohjaajan Suomen puolustusvoimia esittelevälle draamalle Meidän poikamme (1929). Laivaston kertausharjoituksiin keskittyvässä elokuvassa musikaalinen ylikersantti Pekka Kuusisto (Georg Malmstén) tapaa vanhan ihastuksensa, sairaanhoitajatar Leilan (Kati Aspelin). Pekka lähtee suureen sukellusvenetaisteluharjoitukseen mielitiettynsä ajatuksissaan.

Armand Lohikosken ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama korkeakulttuurille irvaileva komedia Hei, rillumarei! (1954) on itsenäinen jatko-osa elokuvalle Rovaniemen markkinoilla (1951). Lapissa rikastunut kulkumies Severi Suhonen (Esa Pakarinen) matkustaa harrastamaan kulttuuria Helsinkiin, jossa hän tutustuu osto- ja myyntiliikettä pitäviin Sinikkaan (Sirkka-Liisa Wilén) ja Simoon (Heikki Heino). Tullihuutokaupasta hän ostaa taulun, jota myös liikemies Kehvelin (Matti Aulos) apureineen havittelee.

Valentin Vaalan ohjaama musiikillinen komediaelokuva Nuori Mylläri (1958) perustuu Maiju Lassilan samannimiseen näytelmään. Laulava nuorimies Pentti Mäkinen (Martti Kuningas) saapuu pieneen kylään ja haluaa laittaa hylätyn myllyn jälleen toimintaan. Mylly-Pentin romanssi räätäli Koikaleen (Artturi Laakso) tyttären Hilkan (Teija Sopanen) kanssa saa rikkaan Myrkyn isännän (Matti Lehtelä) ja Koikaletta itselleen tavoittelevan Sohvin (Elvi Saarnio) juonittelemaan Penttiä vastaan.

Ville Salmisen ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama Oho, sanoi Eemeli (1960) on musiikkipitoinen komedia, jossa laiska peräkammarin poika Eemeli (Esko Toivonen) lähetetään vanhempiensa toimesta maailmalle perunasadon huonon ennusteen vuoksi. Matkallaan savotalle hän kohtaa partakoneita myyvän helsinkiläisen Tommin (Tommi Rinne), jolla on sama määränpää. Savotalla tukkilaiset (mm. Einari Ketola, Heikki Heino, Ville-Veikko Salminen) ja Eemeli esittävät useita musiikkinumeroita ja pakoilevat miehennälkäistä keittäjätärtä Isabellaa (Siiri Angerkoski). Elokuvan lopussa kuullaan vielä rockiakin.

"Sankari kuin sankari" (1948) on Hannu Lemisen ohjaama musiikkikomedia. Leipomoyrittäjä August Kassinen (Uuno Laakso) on huolissaan muusikkopojastaan (Esko Saha), joka lähtee laulajatyttöystävänsä (Liisa Tuomi) kanssa esiintymiskiertueelle. Kassisen liikeasiat eivät suju ongelmitta, ja mustan pörssin kauppoihin liittyvien väärinkäsitysten kautta hän ajautuu tekemisiin poliisin kanssa.

Kirkastuva sävel (1946) on Edvin Laineen ohjaama ja Olavi Vesistön käsikirjoittama komediallisia sävyjä sisältävä musiikkielokuva, jonka musiikin on säveltänyt Heikki Aaltoila. Elokuva kertoo konepajan työntekijä Eero Merjasen (Kalle Ruusunen) ja hänen pikkuveljensä Martin (Veli-Matti Kaitala) elämästä Helsingin työläiskortteleissa sekä käänteestä, jonka naapuriin muuttava kapellimestari (Aku Korhonen) ja hänen tyttärensä (Ruth Luoma-aho) saavat aikaan.

Ilmari Unhon ohjaama musiikkihupailu Rengasmatka (1952) esittelee Ylioppilaskunnan Laulajien edesottamuksia Rengasmatka-revyyn aikana niin näyttämöllä kuin sen ulkopuolella. Esitys on järjestetty kuoron Amerikan matkan varainhankintaa varten, josta vastaavat Risto (Risto Tauro) ja Kale (Kalervo Viinikainen). Illan kulkua värittävät vääriin käsiin joutuneet matkaliput, joita matkatoimiston tytöt Mirkku (Irja Ranin) ja Kikka (Sirkka Hirvonen) etsivät näyttämön takana kuumeisesti.

Yrjö Nortan ohjaama musiikkipitoinen komedia Maskotti (1943) perustuu Tatu Pekkarisen romaaniin. Jatkosodan ajan Helsinkiin sijoittuvassa elokuvassa leskirouva Ida Hentolan (Emmi Jurkka) omistama hotelli on täynnä maksukyvyttömiä taiteilijavieraita. Tarmokas johtaja ei katsele suopein silmin tyttärensä Mirjamin (Eija Karapää) ja taidemaalari Akseli Niemelän (Leo Lähteenmäki) kuhertelua. Arpalipun aiheuttamat väärinkäsitykset saavat hotellin sekaisin.

Risto Orkon ohjaamassa musiikkipitoisessa komediassa Herrat täysihoidossa (1933) rahattomat ylioppilaat Toivo Päiviö (Thure Bahne) ja Unto Uramo (Toivo Pohjakallio) ratkaisevat asunto-ongelmansa kirjoittautumalla Sofia Anderssonin (Elsa Rantalainen) täysihoitolaan. Toivo ihastuu rouva Anderssonin miesvainajan veljentyttäreen, Auneen (Saimi Tuominen), ja ryhtyy kilpailemaan neidin huomiosta oopperalaulaja Reino "Toreadoor" Kiljusen (Georg Malmstén) kanssa.

Valentin Vaalan ohjaamassa värillisessä iskelmäelokuvassa Nuoruus vauhdissa (1961) johtaja Reinonen (Reino Valkama) hankkii televisiomainoksensa tähdiksi tyttärensä Anjukan (Anja Haahdenmaa) kehotuksesta nuoren iskelmälaulajan Lassen (Lasse Liemola) ja muotisalongissa työskentelevän Lailan (Laila Kinnunen). Lailan romanttisten tunteiden kohde Rami (Rami Sarmasto) seurustelee Anjukan kanssa, mutta moottoripyöräajot Ruissalossa muuttavat tunteiden suunnan.

Toivo Särkän ja Aarne Tarkaksen ohjaama musiikkikomedia Kankkulan kaivolla (1960) perustuu samannimiseen radiosarjaan. Helsinkiläinen radioreportteri (Hannes Häyrinen) saapuu juhannuksen alla Kankkulan kylään tekemään haastatteluja. Vanha vallesmanni (Jalmari Rinne) vaatii kylän poliisina toimivaa pojanpojanpojanpoikaansa Lauria (Ismo Kallio) jatkamaan jo sukupolvia kestänyttä yritystä käräyttää Tippavaaran vanhaisäntä (Oke Tuuri), jonka vallesmanni uskoo keittävän pontikkaa. Lauri on kuitenkin rakastunut vanhanisännän tyttärentyttärentyttärentyttäreen Leenaan (Leni Katajakoski), ja parin kihlajaisaikeet ovat ristiriidassa Laurin velvollisuuksien kanssa.

Ville Salmisen ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama musiikkipitoinen komediaelokuva Kaks’ tavallista Lahtista (1960) kertoo kahdesta kaveruksesta Uskosta (Tommi Rinne) ja Toivosta (Leif Wager), jotka kummatkin sattuvat olemaan Lahtisia. Eräänä iltana Usko tapaa Irma Virtasen (Maija Karhi), johon molemmat miehistä ihastuvat ja toveruus katkeaa mustasukkaisuuteen. Yrittäessään tehdä vaikutuksen rikkautta ja kuuluisuutta janoavaan Irmaan tapaavat kaverukset tahoillaan toisen tytön, Usko Eevan (Leni Katajakoski) ja Toivo Pirkon (Pirkko Mannola).

Toivo Särkän ohjaama, Turo Karton käsikirjoittama musiikkipitoinen komedia Onnellinen ministeri (1941) perustuu saksalaiseen näytelmään. Mainostoimisto Originalin alusvaatejuliste aiheuttaa skandaalin, kun vähäpukeinen malli näyttää talousministeri Helleheimon (Sven Relander) tyttäreltä Margitilta (Birgit Kronström). Oppositiopuoluetta kannattava esittelijäneuvos Alfons Hilpeläinen (Thure Bahne) yrittää kohun avulla saada ministerin eroamaan, mistä seuraisi myös hallituksen kaatuminen. Talousministeri uhkaa mainospiirtäjää Kalevi Karia (Tauno Palo) kunnianloukkausjutulla, jos malliksi paljastuu Margit.

Ville Salmisen ohjaama ja Reino Helismaa käsikirjoittama väärinkäsityskomedia Yks’ tavallinen Virtanen (1959) perustuu Tatu Pekkarisen musiikkinäytelmään. Johtaja Lehtelän (Toivo Lahti) omistamaan kesähotelliin saapuvat uraania etsivä insinööri Kallio (Göran Cederberg) ja tämän apulaiset Joltinen (Hannes Häyrinen) ja Pummi (Eemeli) sekä taidemaalari Väinö Virtanen (Martti Katajisto). Johtajan tytär Anni (Leni Katajakoski), johtajan puoliso Mammi (Siiri Angerkoski) ja hotellin työntekijä Sirkka (Pirkko Mannola) yrittävät sada selkoa vieraiden salatuista identiteeteistä.

Ilmari Unhon ohjaama Ruusu ja kulkuri (1948) kertoo 1850-luvun lopulla syntyneen Abraham ’Aappo’ Ojanperän (Unto Salminen) elämäntarinan. Matkallaan liminkalaisesta huutolaispojasta kansainväliseksi laulajatähdeksi Aappo ei koskaan unohda Katria (Hilkka Helinä), joka odottaa uskollisena Limingassa nuoruudenrakkautensa paluuta.

Toivo Särkän ohjaama musiikkipitoinen draama Onni pyörii (1942) perustuu Mika Waltarin käsikirjoitukseen. Orpokodissa kasvanut Kauko Maja (Tauno Palo) lähetetään Helsinkiin liikeapulaiseksi. Ujo ja rehellinen nuorukainen hakataan, pidätetään ja erotetaan toimestaan. Yömajan hyväsydäminen Urho-setä (Hugo Hytönen) ja viisas taidemaalari Clauson (Aku Korhonen) pelastavat kodittoman poloisen. Onnetar alkaa vähitellen hymyillä kaunisääniselle ja komealle Kaukolle.

Eino Jurkan ohjaama musiikkikomedia Eulalia-täti (1940) pohjautuu Hjalmar Nortamon samannimiseen näytelmään. Pienen rannikkokaupungin Tukkilahden puuhamies Mauri Huhkinen (Eino Jurkka) on haalinut itselleen kunnallisia luottamustoimia niin, että hänellä on kolme kokousta illassa eikä aikaa perheelleen. Kaikki muuttuu kun tukkilahtelaiset saavat kuulla Maurin ja muiden luottamusmiestensä riehakkaasta ravintolaillasta Helsingissä kauniin laulajattaren Louise Calattin alias Eulalia-tädin (Birgit Kronström) kanssa.

Ville Salmisen ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama komediallinen musiikkielokuva Kipparikvartetti (1952) on suositun mieslauluyhtyeen nimikkoelokuva. Säveltäjä ja ohjelmatoimiston johtaja Harri Vuorivirta (Eero Roine) perustaa kvartetin, jonka jäseneksi hän saa Apon (Auvo Nuotio), Teikan (Teijo Joutsela), Kaukon (Kauko Käyhkö) ja Ollin (Olavi Virta). Ollin rakastetun, Raijan (Liisa Tuomi) idean mukaan kokoonpano nimetään Kipparikvartetiksi.

Maunu Kurkvaaran ohjaama värillinen iskelmäelokuva, jonka laulu-, tanssi- ja musiikkiesitykset tapahtuvat kaikki Helsingissä yhden kesäisen lauantain aikana. Kaupungin vilskeessä kappaleita esittävät Laila Kinnunen, Ann Christine, Eino Grön, Reijo Taipale, Markita Mattsson, The Strangers ja Four Cats.

Aarne Tarkaksen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa komediassa Teerenpeliä (1963) tarjoilijan elämään kyllästyneet Jokisen siskokset Pirkko (Pirkko Mannola) ja Brita (Brita Koivunen) lähtevät yhdessä vuokraemäntänsä Sigridin (Siiri Angerkoski) kanssa Aulangolle etsimään varakkaita puolisoita. Samaan aikaan Vuorimaan rikkaat perijäveljekset Erkki (Esa Laukka) ja Olavi (Heikki Aarva) päättävät ryhtyä oikeaan työhön ja toivovat löytävänsä itselleen tytöt, jotka rakastaisivat heitä heidän itsensä eikä rahojensa vuoksi.

Jorma Nortimon ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama rillumarei-komedia Rovaniemen markkinoilla (1951) pohjautuu Helismaan sanoittamaan ja Toivo Kärjen säveltämään samannimiseen musiikkikappaleeseen. Lentojätkät Severi Suhonen (Esa Pakarinen) ja Julle Iloinen (Jorma Ikävalko) sekä köyhä geologi Roope Kormu (Reino Helismaa) matkaavat pohjoiseen kullankaivuuseen. He kohtaavat häikäilemättömän Rovaniemen Hanskin (Jorma Nortimo), jonka kätyri Ville (Veikko Uusimäki) huijaa miehet ostamaan arvottoman valtauksen. Kaverukset kääntävät kuitenkin huijauksen hyödykseen.

Hannu Lemisen ohjaama ja yhdessä Usko Kempin kanssa käsikirjoittama historiallinen draama Kesäillan valssi (1951) sijoittuu viime vuosisadan vaihteen Suomeen. Oskar Merikannon musiikin ympärille rakentuva elokuva kertoo köyhän muusikon Lauri Alangon (Leif Wager) ja rikkaan Grahnin perheen tyttären Anninan (Eeva-Kaarina Volanen) rakkaustarinan. Anninan perhe ei katso suhdetta hyvällä, ja parin onnea koettelee myös Laurin paheneva silmäsairaus.

Ilmari Unhon ohjaama musiikkielokuva Poretta (1941) pohjautuu Serpin (Seere Salminen), Elsa Soinin ja Ilmari Unhon käsikirjoitukseen. Välirauhan aikaan sijoittuvassa tarinassa epäonniselta maaseutukiertueelta Helsinkiin palaava taiteilijaperhe joutuu työttömyyden myötä taloudellisiin vaikeuksiin. Perheen laulajatytär Sointuun (Tuire Orri) ihastunut insinööri Volmari Suurmetso (Tauno Majuri) haluaa auttaa ja pestaa koko perheen uuteen revyyseen. Soinnun sisar Jutta (Birgit Kronström) laatii poikaystävänsä, toimittaja Erkka Karhun (Kullervo Kalske) kanssa "Keisarin uudet pisteet" -nimisen käsikirjoituksen Hans Christian Andersenin sadun ja pula-ajan vaatekuponkien innoittamana.

Ville Salmisen ohjaama musiikkikomedia Mitäs me taiteilijat (1952) sijoittuu 1910-luvun Helsinkiin. Vaudeville-teatterin johtaja (Kaarlo Halttunen) etsii uusia esiintyjiä entisen vetonaulan (Leif Wager) jouduttua luopumaan laulajan urastaan. Lukuisista esiintyjäkokelaista kiinnityksen saa laulaja P. Waltteri Vitikka (Sakari Halonen). Samaan aikaan vahtimestari (Uuno Laakso) yrittää pitää järjestystä yllä teatterissa.

Matti Kassilan esikoisohjaus, musiikkikomedia Isäntä soittaa hanuria (1949) perustuu Tatu Pekkarisen näytelmään ja romaaniin. Peräkylässä Hurulan emäntä (Siiri Angerkoski) on kieltänyt tossunsa alle joutuneelta mieheltään (Kalle Viherpuu) ilonpidon ja haitarin soiton. Juhlallisesti käyttäytyvä isäntä Ernesti Juntukainen (Jalmari Rinne) kosiskelee vaimokseen Huruloiden tyttärtä Pirkkoa (Eila Peitsalo). Tämä kuitenkin ihastuu kylän uuteen kanttoriin Pelle Vuorioon (Rolf Labbart), mutta moninkertaiset väärinkäsitykset ovat ajaa asiat tyystin solmuun.

Lapinkävijä Aimo Jäderholmin musiikillinen lyhytelokuva 1940-luvun Lapin talvisista maisemista. "Lähde, lähde tunturille, lähde Ylläkselle..." laulavat Repe Helismaa ja Tapio Rautavaara, jotka tässä tosi harvinaisessa elokuvassa ovat antaneet kameran olla läsnä yksityisellä Lapin-retkellään maaliskuun puolivälissä 1949, mukana ovat myös molempien Lapin-hullujen vaimot. Elokuvan alkuosa on kuvitettu Repen pitkään ralliin Lähde, lähde tunturille, jota ei liene taltioitu muualle kuin tähän elokuvaan. "Murupussin voit unohtaa kestäessä retken, perillä saat vasta viettää hauskan lepohetken..." Loppuosassa Tapsa esittää bravuurinsa, Repen yöllä tulilla kirjoittaman Rakovalkealla: "On yö ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen, kuu kirkas hohdettaan luo tunturille... Tää jään ja lumen maa, se kiehtoo, lumoaa, ja mieli tänne lakkaamatta palaa."

Suuri harvinaisuus, musiikillinen elokuvahupailu, pääosissa Matti Jurva ja Tuulikki Paananen. Jurva vetäisee pyykkilautasoolon, sahat soivat taustalla ja "mammani tyttö" Tuulikki tanssii tulisesti. Lopussa Jurvan bravuuri Savonmuan Hilima.

Yrjö Nortan ohjaama ja Toivo Särkän ja Tapio Pihan käsikirjoittama musiikkielokuva SF-Paraati (1940) sijoittuu 1930-luvun lopun Helsinkiin. Taksinkuljettaja Tanu Paalu (Tauno Palo) ja turistiopas Ansa Koskeli (Ansa Ikonen) ihastuvat toisiinsa. Molemmat jäävät yllättäen työttömiksi, mutta Tanun säveltämän ja Ansan sanoittaman laulun menestyksen siivittäminä heidät palkataan esiintymään tanssiravintolaan. Rakkauteen tulee riitasointuja, kun laulun eräs sävelkulku aiheuttaa erimielisyyttä.

Toivelauluja (1961) on Ville Salmisen ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama iskelmäelokuva, jonka musiikista vastaa Toivo Kärki. Nuoret rakastavaiset Pirkko (Pirkko Mannola) ja Pekka (Esko Salminen) purkavat kihlauksensa tanssiravintolassa vietetyn illan päätteeksi. Kotona Pirkko löytää huoneestaan Toivelauluja-vihkon, jonka laulut muuttuvat musiikkikuvaelmiksi. Yövahti (Pentti Irjala) kuljettaa vihkoa mukanaan ja se päätyy surullisen prostituoidun (Leni Katajakoski), konstaapelin (Leif Wager) ja yömajan asukin (Pentti Viljanen) kautta Pirkon anteeksiantoa odottavalle Pekalle, joka tulee noutamaan morsiantaan.

Muusikot pilailevat klarinettia ja ksylofonia soittaessaan.

Musiikkia, tanssia ja kevyttä vitsailua Matti Jurvan, Eugen Malmsténin ja Kauko Käyhkön johdolla.